По ниже указанному финскоязычному тексту прихожан церкви Ингрии ( Ингерманландии) можно предполагать о прихожанах по фамилии Хейстонен в Российский период с 1721 - 1912 годы.

Насколько это достоверно трудно предполагать? Текст найден в Иртернете.  Оставляю его на странице на финском языке и при желании можете переводить и оценивать!

По этому тексту Хейстосет проживали в следующих местностях

Лемпаала

Вуоле-Мииккула

Серепета

Губаница

Tämä "Luettelo vakinaisten seurakuntalaisten sukunimistä Inkerinmaan suomalaisissa seurakunnissa Venäjän vallan aikana noin v. v. 1721-1912" ei ole laadittu ainoastaan uteliaisuuden tyydyttämiseksi vaan etupäässä Inkerin kansan sukuperä-tutkimuksen aineistoksi. Sillä sukunimien, paikannimien, murre- ja muun kansatieteellisen tutkimuksen kautta voidaan saada selville, mistä paikoin Inkerin kansa on tänne tullut. Tosin historiallisesti tiedetään, että suurin osa Inkerin kansaa on tullut: äyrämöiset Karjalan Kannakselta ja savakot Savosta tai muualta Suomesta. Mutta jotenkin varmaa on, että se luterilaisuuteen käännyttämistyö, jota Ruotsin vallan aikana vuosien 1617 ja 1700 välillä täällä harjotettiin, ei ole mennyt jälkiä jättämättä, vaan hyvin luultavaa on, että joukko nykyisten Inkerinmaan suomalais-luterilaisten esi-isistä on tämän maan vanhemmista venäjän uskoisista suomensukuisista inkeroisista ja vatjalaisista alkuisin. Sitä paitsi on "Ruotsin sota" v. 1700 ja seuraavina vuosina asutussuhteita Inkerin maalla siksi paljon mullistanut, että on syytä tarkistaa uudestaan sen kansan savakko- ja äyrämöis-jakoa. Näiden seikkojen tutkimiselle voipi tässä seuraava sukunimien luettelokin olla alkuna ja apuna.

Aikomukseni oli saada täydellinen luettelo sekä nykyään elävistä Venäjän alamaisina olevista Inkerinmaan suomalais-luterilaisista että myöskin vuoden 1721 jälkeen sukupuuttoon kuolleista. Mutta huolimatta siitä, että seurakuntain kirkkoherrat ja kanttorit ovat suosiollisesti apunsa tässä työssä antaneet, ei sukupuuttoon kuolleiden sukujen kokoominen ole läheskään onnistunut. Lukuun ottamatta sitä, että parista pienemmästä seurakunnasta en ole sukupuuttoon kuolleista suvuista onnistunut saamaan tietoja, ovat tiedot muistakin seurakunnista epätasaiset. Sillä seurakuntain personaali- ja muutkin kirjat, joihin sukunimitiedot perustuvat, alkavat kovin eri ajoilta. Niin alkavat nämä kirjat toisissa seurakunnissa (esim. Moloskovitsassa) yli kaksisataa vuotta sitten, toisissa taas noin sata vuotta takaperin.Toisissa seurakunnissa taas vanhempina aikoina 1700-luvulla ei kirjoissa käytetty ollenkaan sukunimiä vaan ainoastaan ristimä- ja isän nimiä. - Luulo, ettei silloisilla suomalaisilla olisi ollut sukunimiä ensinkään vaan että sukunimet olisivat jälestäpäin keksittyjä, pitänee tuskin paikaansa, koskapa sittemmin käytetyt sukunimet ovat samoja kuin ammoisista ajoista Savossa, Karjalassa ja muussa Suomessa käytetyt. - Edellä mainitusta seuraa, että moni suku on saattanut Inkerinmaalla sammua Venäjänkin vallan aikana ennenkuin kirkon kirjat toisissa seurakunnissa alotettiin tai sukunimet kirjotettiin.

Luettelossa oleva merkki 1 ilmoittaa, että sukua on vielä olemassa ja merkki 0 ilmottaa, että sukua on ollut mutta on sukupuuttoon kuollut siinä seurakunnassa, jonka kohdalla nuo merkit ovat. Niin esim. sukua Ahmanen on Skuoritsassa, on ollut Ropsussa, on Tyrössä, mutta muissa seurakunnissa ei ole ollut.

Lähde: O. A. Louhelainen: Luettelo vakinaisten seurakuntalaisten sukunimistä Inkerinmaan suomalaisissa seurakunnissa Venäjän vallan aikana noin v. v. 1721-1912. Viipuri 1913, 66 s.

Heistosia asui seuraavilla paikkakunnilla:

Lempaala

Vuole-Miikkula

Serepetta

Kupanitsa